The Outside by Mikko Rauhala

... keeping an eye on the inmates

Monday, May 6. 2013

On corrupting the system of justice ... Posted by Mikko Rauhala in Culture, English, Society at 17:38

Comments (2)
Trackbacks (0)

On corrupting the system of justice to make a quick buck

There is a concept in Finnish called oikeusvaltio, originally borrowed from Germany (Rechtsstaat). To quote Wikipedia:

Rechtsstaat (German: Rechtsstaat) is a doctrine in continental European legal thinking, originally borrowed from German jurisprudence, which can be translated as a "legal state", "state of law", "state of justice", or "state of rights","state based on justice and integrity". It is a "constitutional state" in which the exercise of governmental power is constrained by the law, and is often tied to the Anglo-American concept of the rule of law, but differs from it in that it also places an emphasis on what is just (i.e. a concept of moral rightness based on ethics, rationality, law, natural law, religion or equity). Thus it is the opposite of Obrigkeitsstaat (a state based on the arbitrary use of power).

In a Rechtsstaat, the power of the state is limited in order to protect citizens from the arbitrary exercise of authority. In a Rechtsstaat the citizens share legally based civil liberties and they can use the courts. A country cannot be a liberal democracy without first being a Rechtsstaat.

The Rechtsstaat, and thus the whole concept of liberal democracy, has been under constant assault by the copyright lobby for quite a while now. Travesties of justice and erosion of civil liberties are commonplace, especially as it comes to enforcing copyright against private individuals engaged in file sharing. (Enforcement against large-scale commercial entities is easier without wholly egregious measures, not that they aren't still used, but to be clear, let us concentrate on non-commercial infringement on an individual level.)

Strict measures against any copyright infringer are often defended by appealing to the poor starving artist. After all, otherwise nobody would pay for the privilege of copying bits anymore, and therefore the entire field of creative endeavour would collapse in on itself.

In its strong form, the claim is of course patently absurd (one would almost hope it to be a strawman, but it remains to be made with sad regularity, a rhetorical device though that may be). Even now pirates are some of the best customers of media companies, and to make matters more self-evident, people are paying sympathetic creators even when the resulting bits are legally available for free.

A weak form of the argument is more defensible: it may well be that without a strictly enforced copyright monopoly, the income of creative fields would diminish. The discussion would be mostly academic, though. No field of industry has an inherent right to any particular level of sustained profits in a changing world, and especially not by any means necessary. And the means employed are numerous and worrying:

Ridiculously disproportional punishments. The USA leads the way in this, but is not alone.

Likewise disproportionally intrusive investigative methods. The Finnish Chisugate featured police officers invading a home, confiscating a laptop and taunting the father of the suspect that they should've just paid up when the blackmail letter came. All because the laptop was noted on a single torrent swarm.

Collective punishments, guilt by association. Relevant at least for cutting entire households off the net, a particularly crippling measure in today's information society.

Eroding the presumption of innocence. For instance, linking a person to an IP with all too much certainty.

Shortcutting due process in favour of expedited tribunals operating mostly on the say-so of copyright holders.

Restrictions on free speech. Notably, restrictions on discussing DRM circumvention. As far as I know, no other crime is treated the same in the supposedly civilized world. On this scale, even murder is a lesser crime than copyright violation.

The erosion of messenger immunity. Specifically, holding ISPs, web services, and/or open Wifi access point operators liable to varying extents.

Increasing monitoring of people's communications. Lobbying for the ISPs to be forced into monitoring is popular.

Legal blackmail. Combines well with the erosion of presumption of innocence. Pressuring people ill-equipped to defend themselves, guilty or not, with questionable evidence into paying up or else.

All of these measures have been implemented in parts of the world, and are being lobbied for in others. However, they are simply not defensible with "but otherwise the media industry would possibly not make as much money as it does now", not if one gives a damn about Rechtsstaat principles and having a liberal democracy. To claim the necessity represents a wholly irresponsible, selfish and callous worldview, where our system of justice is simply an obstacle to be corrupted for maximizing one's profits.

Now, though it is a point of contention, one may think that copyrights as such represent a just arrangement of power. But even so, trying to enforce the notion by undermining the system of justice itself is nothing short of perverse.

On the other hand, if one were to think that copyrights are fine, but not with these methods, well, one is reduced to supporting a quaint law that will be ignored. Appealing to people's better natures without any real threat of punishment can be accomplished without legislative interference. And to make matters worse, any support one voices for copyright is easily co-opted by the copyright lobby into support for the strict agenda, so always qualifying one's statements becomes important. Likewise, if one keeps such a useless law on the books, it makes it easier to argue that it should be made enforceable (through some of these necessarily questionable means).

And finally, even if one were grant the absurd notion that the whole media industry were on the verge of collapse without pushing the strict agenda through, the only ethically defensible action for its workers would be to change professions, not to partake in the mayhem.

In reality, the options are luckily not as black and white; there is every indication that the creative industry would not, in fact, be destroyed even if it were to act in a socially responsible manner. Those creative workers who do not wish to participate in degrading justice would, however, be well advised to publicly denounce such methods and pressure their respective representative organisations to change their ways. Otherwise their representation will be quite happy to dirty said workers' hands for them.

Loosely based on my earlier Finnish article, to make the content easily referrable in English contexts.

Thursday, January 26. 2012

Damokleen vesileimat Posted by Mikko Rauhala in Culture, Finnish, Society at 13:12

Comments (2)
Trackbacks (0)

Damokleen vesileimat

Facebookissa huhutaan, että nykyisellään DRM:llä raiskattu Elisa Kirja -palvelu olisi menossa ainakin hieman avoimempaan suuntaan. Huhu kertoo, että myytävien kirjojen oletuspolitiikaksi tulisi vesileima aktiivisen DRM:n sijaan. Ilmeisesti kustantaja saisi valita jatkossakin myös aktiivisen myynninestojärjestelmän kirjoilleen, mutta olisihan tämä askel eteenpäin.

Toivottavasti kuitenkin vesileimojenkin käyttö on vain oletusasetus, jonka asiakasystävällinen kustantaja saa aktiivisen DRM:n ohella pois päältä. Äkkiseltään ajatellen harmittomanoloiset vesileimatut tiedostot ovat nimittäin käyttäjilleen suorastaan vaarallisia nykyisessä lainsäädännöllisessä ilmastossa.

Vesileimat perustuvat siihen, että tiedostossa on enemmän tai vähemmän piilotettuna mukana ostajan henkilöllisyys, jolloin tiedoston levitessä yleiseen jakeluun voidaan vuotaja tunnistaa. Näin siis teoriassa. Käytännössä erilaisten haittaohjelmien, turva-aukkojen, tiedostojakojen väärinkonfiguroinnin ja ihan perinteisten lukulaitevarkauksien seurauksena tiedoston vuotajaksi voi päätyä joku ihan muu kuin alkuperäinen ostaja.

Kuinka isoja seuraamuksia voidaan ja on kohtuullista laittaa jäljitetylle asiakkaalle kirjan vuotamisesta? Tekijänoikeustuomiot ovat maailmalla jo kasvaneet tähtitieteellisiksi, ja Suomessakin noususuhdanne on selvä. Hyvällä asiakkaalla voi lisäksi olla isokin kirjasto lukijallaan, jolloin pienetkin sanktiot kasautuisivat varkauden tai tietomurron uhrille todella ikävästi.

Vesileimat voi tietysti myös murtaa esimerkiksi vertailemalla useampaa eri vesileimalla varustettua tiedostoa, ja laittaa kirja jakoon ilman ostajatietoa. Tämä toki vaatii aktiivisuutta ja osaamista ainakin ensi alkuun, mutta voidaan kehitysvaiheen jälkeen tuotteistaa helppokäyttöiseksi ohjelmaksi. Lisäksi, kuten aktiivisen DRM:nkin tapauksessa, jokaisen kirjan kohdalta riittää joka tapauksessa vain yksi vuotaja teoksen saattamiseksi piraattilevitykseen. Kirjojen näkymistä vertaisverkoissa vesileimat eivät siis estä.

Perusasiakas kuitenkin varmaankin varoisi lähipiirissään kopiointia tavallista enemmän. Ehkäpä tämän — Suomessa vielä laillisen — kopioinnin vähentäminen pelon ilmapiiriä luomalla onkin eräs vesileimojen päätarkoituksista. Joka tapauksessa vesileiman ostaja ostaa samalla kooltaan määräämättömän taloudellisen riskin.

Sunday, December 11. 2011

Riistoa vai ryöstöä? Posted by Mikko Rauhala in Finnish, Society at 01:22

Comments (0)
Trackbacks (0)

Riistoa vai ryöstöä?

Effin hyvitysmaksukamppiksesta on isot pärinät päällä joten ehkä minä nyt sitten vaivaudun kokoamaan jokusen painavan sanan yhteen paikkaan:

Ensinnäkään riistokamppis ei ole ainut asia mitä Effi nytkään tekee. Voi olla näkyvin mutta se johtuu siitä että siihen saatiin rahoitusta jota muihin tärkeämpiin asioihin ei olis saatu. Se on harmi ettei tärkeämpiin kohteisiin saada yhtä helposti massia, mutta voi voi.

Muotoilusta voi olla montaa mieltä. Mielipiteensä saattoi tuoda myös effi-aktiivilistalla esille kamppiksen valmisteluaikoihin, se kun hoidettiin melko avoimesti. Että sen sijaan että vetää ragequitit, voi siellä ihan oikeasti myös vaikuttaa tulevaan toimintaan.

Jotkut eivät tykkää että Arhinmäkeen on varmaan vaikeampi saada rakentavaa kontaktia tämän jälkeen. Ihan pointti. Tois puol jokkee näkökanta lienee osapuilleen se, että Arhis-symppaus näyttäisi olevan vähän Obama-ilmiö: Puhutaan osittain epämääräisen kivoja muutoksesta, johon voimme uskoa, ja ollaan antamassa Nobelia siitä ettei heti viedä asioita vielä kehnompaan suuntaan. Paitsi sitten kun silmä välttää: heti kun tulee hinku saada massia lisää ja motiivitkin ovat (lain silmissä) arveluttavia niin käytetään tunnettua opetusministeriötaktiikkaa hoitaa hommat nopeesti hipihiljaa niin että mahdolliset vastustajat kuulevat asiasta vain säkällä lööpeistä. Asia ei yksittäisenä sinänsä ole järkyttävän iso, mutta samojen vanhojen tuulten puhallus siinä tuntuu.

En siis ihmettele, että kaikki eivät ole pitäneet saumoja saada produktiivista dialogia opetusministeriön suuntaan auki sen kummempana kuin ennenkään. Ja jos ei sisällä voi vaikuttaa, niin ulkosilla paineilla sitten.

Onko kamppiksen nettovaikutus sitten millainen? Oma arvioni alkaa kallistua plussan puolelle, mutta voihan tuota toki aina manata Effin kuolemaakin jos nyt välttämättä huvittaa ruveta sensaatiolööppeilemään. Aspergersolvauksiin mieltyneiden hipstereiden keskuudessa kamppis onkin selvästi tahrannut Effin mainetta, mutta eipä tämä ole sen edustavampi otos kansasta kuin me nörttiautistitkaan.

Thursday, December 8. 2011

Games Workshop forces takedown of ... Posted by Mikko Rauhala in English, Society, Tech at 14:36

Comments (0)
Trackbacks (0)

Games Workshop forces takedown of tank model

You know you're living in the future when Games Workshop pulls a DMCA takedown on a tank model lest people print their own toys instead of buying them at a premium.

Now, this is probably a pretty cut-and-dry case even from a trademark perspective - the file is even named Warhammer 40k Imperial Guard Leman Russ Tank. You don't need to support copyrights to think that's a bit dubious, since it's not, in fact, an official Warhammer 40k model. On the other hand, people are rather unlikely to actually get the wrong impression in that regard, and neither is it a deliberate attempt to fool people, since the creator readily acknowledges the unofficial and unlicensed nature of the work in the description.

On the third hand, what if it was just named a "Tank model compatible with Warhammer 40k (TM)" or something? It is reportedly a "pretty good likeness" of the Warhammer tank, but "not verbatim". Given that copyright monopolies exist, lines will have to be drawn in the sand, and there will be a lot of effort to push that line by large corporations, wielding copyrights as a huge blunt instrument with chilling effects. Thingiverse and similar sites operating under US law practically have to take down any work that is claimed to violate copyrights or face liability, at least until a counterclaim is made by the submitter.

In Finland, I'm not even sure if anything would keep the site safe from liability - around here, if you run a service that people violate copyrights on and get caught, you can pretty much expect to get screwed by the so-called justice system to the point that it's just best to become a welfare leech for the rest of your life since you're not gonna be able to pay off the copyright mafia anyway. But I digress.

Of course, there's safer havens for these kinds of sites to operate still. But apparently, the war between corporations and home manufacturers is on.

Tuesday, November 29. 2011

Customer relations in digital ... Posted by Mikko Rauhala in Culture, English at 12:14

Comments (0)
Trackbacks (0)

Customer relations in digital entertainment business

A random note I've been meaning to make for quite some time on customer relations in digital entertainment business.

Once upon a time, on recommendation, on I bought a book at Fictionwise, since their multiformat selection is non-DRM. I immediately sent it to my wife as well, who noticed, being more conscientious than me in reading legalese, that I actually violated the copyrights by doing this. The book bought was apparently for my eyes only, not even those of family members. Also, the copyright preamble was kind enough to threaten violators with anything up to jail time, and of course, that they'd pursue us to the ends of the Earth, or something to that effect.

Needless to say, these threats (that actually applied to me as a casual copyright criminal) didn't make me all warm and fuzzy about doing business with the outfit. I did mention this all to them as well in feedback, while also noting that they might remove my account if they really meant what they said, since I was likely to let my wife read any books I bought.

I later succumbed to buying another of their books since it was recommended to me, and as a test if I still had my account. I did.

Anyway, instead of threats, why not go for positive reinforcement for a change? Put some "Thanks for buying this book and supporting the writer in creating even more nifty stories for you" blurb at the start. It puts the business transaction on a much more positive footing, plus it manipulates us pirates towards paying for it by giving us undeserved thanks.

Thursday, November 24. 2011

Arhinmäki väärinkäyttää ... Posted by Mikko Rauhala in Finnish, Society at 12:51

Comment (1)
Trackbacks (0)

Arhinmäki väärinkäyttää hyvitysmaksujärjestelmää

Ministeri Arhinmäki myöntää Aamulehdessä haluavansa väärinkäyttää hyvitysmaksujärjestelmää saadakseen "riittävän tulon taiteilijoille".

Hyvitysmaksujärjestelmän tarkoitus ei kuitenkaan ole minkään subjektiivisen "riittävän tulon" takaaminen kenellekään. Sen tarkoitus on hyvittää laillisesta kopioinnista taiteilijoille aiheutunut mielipaha – tai siis väitetyt rahalliset tappiot. Siitä laillisesta kopioinnista, joka on vähentynyt koko ajan, samalla kun yhä suurempi osuus kopioinnista on kriminalisoitu. Myöskin nykyisin suositut streamauspalvelut ovat syöneet laillisen kopioinnin asemaa: harvaa enää kiinnostaa ottaa kirjaston CD-levyistä kopioita, kun verkosta musiikki soi heti.

Arhinmäki käytännössä myöntääkin, että luovat alat eivät yksinkertaisesti pärjää omillaan, ja haluaa antaa niille lisää valtionapua. Tämä on sinänsä validi mielipide, ja kulttuuriministerinä Arhinmäellä on hyvät mahdollisuudet edistää asiaansa. Ministereiltä toivoisi kuitenkin tiettyä rehtiyttä käyttämiensä keinojen suhteen. Mielivaltaiset lisäykset jo valmiiksi perusteiltaan kyseenalaiseen hyvitysmaksujärjestelmään eivät kriteeriä täytä.

Esimerkiksi budjettirahoituksen lisääminenkin olisi suoraselkäisempi vaihtoehto. Lisäksi kotimaista laitekauppaa ei sabotoitaisi ajamalla kansalaisia entistä enemmän ulkomaisten verkkokauppojen käyttäjiksi, eikä laitteiden ja palveluiden keskinäistä kilpailuasetelmaa häirittäisi mielivaltaisesti kohdistetuilla rangaistusmaksuilla. Voi tosin toki olla, että valtionavun lisääminen luoville aloille olisi poliittisesti hankalaa hoitaa rehdisti. Tämä tarkoittaisi lähinnä sitä, ettei Suomessa haluta tukea luovia aloja enempää.

Lopuksi Arhinmäki toteaa, että järjestelmä olisi syytä uudistaa kokonaisuudessaan. Tästä on helppo olla samaa mieltä. Toivottavasti kokonaisuudistus kuitenkin toteutetaan tasapuolisemmissa ja rehellisemmissä merkeissä kuin nykyisen järjestelmän jatkuva väärinkäyttö.

Tuesday, September 13. 2011

Virsta väärään Posted by Mikko Rauhala in Finnish, Society at 23:02

Comments (0)
Trackbacks (0)

Virsta väärään

Viimeaikaisia liiallisia oikeusmurhia (muzzy, usvi, jne) seuranneena ja jo kertaalleen Lex Karpela -oikeusprosessin läpikäyneenä (se DeCSS-levitysjuttu, "syyllinen, ei rangaistusta" - olin yllämainittuihin verrattuna onnekas) päädyin toistaiseksi rajoittamaan tähän asti avointa langatonta kotiverkkoani. Harkitaan uudestaan sitten jos kesäinen oikeusjuttu ei yllättäen päätykään pahuuden voimien voittoon. Yksi testikeissi kuitenkin riittänee.

Rajoittamisella tässä yhteydessä en tosin tarkoita tukiaseman sulkemista satunnaisilta muilta käyttäjiltä, vaan liikennöimisen rajoittamista vain muutamaan tunnettuun palveluporttiin (ssh, http(s), pari muuta). Otaksun, että p2p-waretus valtaosin kilpistyy tähän — kuten moni laillinenkin asia, mutta sellainen on nykymaailma: kovalla rahalla lobatut yksinoikeudet ovat tärkeämpiä kuin lähimmäisten jeesaaminen.

Wednesday, August 31. 2011

Quiet times Posted by Mikko Rauhala in English, Finnish, Meta at 10:12

Comments (0)
Trackbacks (0)

Quiet times

Been lazy lately and let other people write the longer diatribes. I'll just note here that I can be seen commenting on crap on Google+ these days in shorter format. It's all public, you don't need to be a user.

Oon väsähtänyt toistaiseksi ja jättänyt pidemmät paasaukset muille. Mainittakoon kuitenkin että jauhan nykyään lyhyempää paskaa Google+:ssa. Julkisena, ei tartte olla käyttäjä.

Saturday, April 9. 2011

Tekijänoikeuslakia voi rikkoa rauhassa Posted by Mikko Rauhala in Finnish, Society at 22:05

Comments (0)
Trackbacks (0)

Tekijänoikeuslakia voi rikkoa rauhassa

Kävin tänään piraattiporukalla eduskuntatalolla hengaamassa, näkymässä, napsimassa vähän vaalivalokuvia ja ennen kaikkea jakamassa tiedostoja. Lainrikkomistapahtumasta oli ilmoitettu avoimesti netissä kuukausia etukäteen. Iskikö TTVK:n karhuryhmä iloiseen joukkoomme? Tuliko miljardien rapsut kaikille? No ei.

Poliisiyksikkö käväisi paikalla tapahtuman alkuvaiheilla, ja hetken mietittyään kehotti meitä siirtymään portailta pois. Itse en ollut keskustelemassa poliisien kanssa, mutta minulle myöhemmin kerrottiin, että joku meistä oli edellisenä päivänä tarkistanut eduskunnan oman turvahenkilöstön edustajalta että portailla saisi hengailla kunhan ei mene puolivälin yli. Ymmärtääkseni ko. henkilön nimeäminen sitten lopulta riitti poliiseille; oli miten oli, partioauto lähti pois, eikä virkavallan edustajia paikalla enää nähty.

Itse laittomuudet sujuivat ilman vaikeuksia. Mitä tästä opimme? Ketään ei kiinnosta, jos tekijänoikeuslakia rikotaan peräti symbolisesti merkittävällä paikalla, vaikka pahat aikeet kuuluttaisi etukäteen.

Toisaalta silti joskus epäonniset verkkotoimijat joutuvat syntipukkeina ristiinnaulituiksi. (Vinkki: ei kannata käyttää DC:tä tai sen tapaisia järjestelmiä, joissa koneella päätyy helposti olemaan jaettavissa paljonkin tavaraa, joka on vieläpä helposti selattavissa. Tämä on sosiaalisesti hyödyllistä, mutta riskaabelia, koska voi joutua kerralla nalkkiin suuresta määrästä jakoja. Esim. torrenttien käyttö on käytännössä turvallisempaa.)

Lakikirjoissa ei tule näin mielivaltaisesti sovellettavia pykäliä olla.

Allekirjoittanut on Piraattipuolueen kansanedustajaehdokas Helsingissä numerolla 182.

Saturday, March 12. 2011

Ydinvoiman vastustus tappaa lapsia Posted by Mikko Rauhala in Finnish, Society at 18:31

Comments (11)
Trackbacks (0)

Ydinvoiman vastustus tappaa lapsia

Kuten tiedämme, Japanissa kuoli juuri suuronnettomuudessa pipona porukkaa ja kodit meni alta vielä useammalta. Tärkeintä, mitä voimme tehdä, on selvästi vastustaa heti pahaa ydinvoimaa katastrofin ohessa päässeen pikku säteilyvuodon takia. Herp derp.

Suoraviivaistetaas nyt vähän, kun se on muotia tänään: ydinvoiman vastustajat voidaan jakaa suunnilleen kolmeen kategoriaan:
1) Tykkää hiilivoimasta enemmän.
2) Haluaa palata metsiin ja/tai savanneille.
3) On kykenemätön ymmärtämään syy-seuraussuhteita.

Hiili- ja ydinvoima ovat käytännössä ainoat tavat tuottaa nyky-yhteiskunnalle riittävästi energiaa keskipitkällä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä uusiutuvat ehkä voivat käydä aidoksi vaihtoehdoksi, mutta arvatkaapa mitä siihen tarvitaan? Huipputekniikan kehitykseen kykenevä moderni yhteiskunta. Se yhteiskunta taas tarvitsee sähköä jo nyt.

Mitä enemmän ydinvoimaloita jää rakentamatta säteilyhysterian takia, sitä enemmän rakennetaan hiilivoimaa. Arvatkaapa mitä hiilivoimaloista leviää ympäristöön muiden saasteiden mukana? Aivan, paljon enemmän radioaktiivista jätettä per watti kuin ydinvoimaloista onnettomuuksineenkin! Hieno homma, puhumattakaan bonuksena saatavista ilmastonmuutoksesta ja kaikista niistä kaivostyöläisistä jotka näin tapetaan hiilikaivoksiin.

Mutta jos ei rakennettaiskaan mitään isoja voimaloita? No, ei ole tapahtumassa, mutta jos olisi niin länsimainen yhteiskunta yksinkertaisesti romahtaisi kaikkine kivoine juttuineen kuten terveydenhuoltojärjestelmineen.

Ydinvoiman vastustus siis tappaa joko suurempien päästöjen (myös radioaktiivisten) kautta tai sitten terveydenhuollon romahtamisen seurauksena. QED. Ajatelkaa nyt niitä helvetin lapsia.

Toki tästä sattumuksesta kannattaa ihan oikeaa oppia ottaa: ei jätetä sitä ydinturvallisuutta retuperälle. Japanilaa on kritisoitu löysäranteisesta otteestaan jo ajat, ja 40-vuotiaan ongelmalaitoksen designista puuttui ihan tunnetusti turvatoimia. Tästä huolimatta tarvittiin helposti tunnetun historian top teniin kuuluva maanjäristys ja pirunmoinen tsunami, että päästiin minkäänlaisiin ongelmiin.

Meillä täällä tsunamien ja maanjäristysten alvariinsa vaivaamassa Suomessa vanhojenkin laitosten turvatoimet on päivitetty ongelmareaktoria kattavammiksi. Toisin sanoen tarvittaisiin vielä Japanin luonnonmullistustakin pahempi tilanne että ydinlaitosten kanssa olisi hätiä. Rakenteilla oleva uusi voimala on designiltaan vieläkin turvallisempi, ja kuten on havaittu, omat viranomaisemme eivät anna rakentajan pihistellä toteutuspuolesta. Taputukset heille.

Jos haluaa välttämättä vastustaa ydinvoimaan liittyviä juttuja, voisi kohdistaa sen edes oikeasti vaarallisiin vanhentuneisiin laitoksiin, joita esim. itärajan takana piisaa. Suomi voi sivumennen vaikuttaa asiaan parhaiten rakentamalla lisää omia voimaloita, jolloin voisimme pitäytyä ostamasta vaarallista sähköä Venäjältä.

Suomenkin vanhat laitokset olisi toki syytä eläköittää jossain vaiheessa, mahdollisuuksien rajoissa turvapäivitettyjä vaikka ovatkin. Se vain on poliittisesti kovin hankalaa, kun korvaavien laitosten rakennusluvat ovat kiven alla. Näin ydinvoiman vastustus vaarantaa myös ydinturvallisuuden.

Saturday, February 19. 2011

Miksi valita piraatti Posted by Mikko Rauhala in Finnish, Society at 15:30

Comments (0)
Trackbacks (0)

Miksi valita piraatti

Suomessa tuhotaan rutiininomaisesti kansalaisten tulevaisuuksia langettamalla suuryritysten ajamissa näytösoikeudenkäynneissä järjettömiä rangaistusmaksuja uhrittomista rikoksista. Mikä huolestuttavinta, Arkadianmäeltä ei löydy poliittista tahtoa korjata asiaa. "Tarttis tehdä jotain"-tason kommentteja ehkä saadaan parista suunnasta, mutta rohkeutta tuoda esiin todellisia ratkaisuehdotuksia puuttuu.

Piraattipuolueella on konkreettinen ja ainoa älyllisesti rehellinen ratkaisu tähän ongelmaan: luvatonkin tiedostonjako on harmitonta, siinä missä sen estämisyritykset äärimmäisen tuhoisia kansalaisten — niin tiedostonjakajien kuin muidenkin — yksityisyydelle ja oikeusturvalle, joten se tulee laillistaa. Mikä tahansa tiedostonjaon kieltävä malli vaatii lähtökohtaisesti kansalaisten viestinnän laajamittaista valvontaa. Paine tehdä rangaistuksista kohtuuttomia on myös todettu käytännössäkin suureksi: oikeustajulle vierasta kieltolakia rikotaan laajalti, joten kieltoa pitää epätoivoisesti pönkittää ristiinnaulitsemalla valikoituja varoittavia esimerkkejä.

Piraattipuolueen ratkaisun alustava poliittinen painoarvo Suomessa määräytyy pitkälti tulevissa vaaleissa. Monella äänestäjällä tulee eteen vaikea valinta: antaako äänensä Piraattipuolueelle vai sinne, minne se ilman Piraatteja menisi. Valintaa helpottanee se, että Piraateissa on ihmisiä moneen lähtöön: luultavasti löytyy joku, joka on suunnilleen samaa mieltä muissakin poliittisissa kysymyksissä. Toisaalta joitain arveluttaa se, että Piraattipuolueen läpimenevä ehdokas saattaisikin olla puolueen ydinagendan ulkopuolisista asioista eri mieltä.

Tässä on kuitenkin tärkeää huomata Piraattipuolueen ainutlaatuisuus: mistä muista poliittisista kysymyksistä oletkin kiinnostunut, niitä luultavasti jo ajaa eduskunnassa edes joku. Tiedostonjako-oikeusmurhille ei kukaan kuitenkaan vakavissaan yritä tehdä mitään, ja onpa eduskunnalla Lex Karpeloineen, Lex Nokioineen ja yksimielisesti läpimenneine nettisensuurilakeineen muutenkin varsin surkea yksityisyys- ja sananvapaushistoria.

Valitse siis Piraattipuolue. Koska oikeusvaltiokin tarvitsee puolustajan.

Allekirjoittanut on Piraattipuolueen kansanedustajaehdokas Helsingissä.

Wednesday, January 19. 2011

Vaalisivu avattu Posted by Mikko Rauhala in Finnish, Society at 16:51

Comments (0)
Trackbacks (0)

Vaalisivu avattu

Vaatimaton vaalisivuni on avattu tämän vepskannurkan juuressa, eli osoitteessa http://rauhala.org/. Juuresta ei siis enää toistaiseksi suoraan uudelleenohjaudu blogiin, mutta etusivulla on tälle puolelle yhä näkyvä linkki, ja /blog-hakemisto säilyy sellaisenaan.

Wednesday, January 19. 2011

Ehdokaskysymykset Posted by Mikko Rauhala in Finnish, Society at 13:09

Comments (51)
Trackbacks (0)

Ehdokaskysymykset

Kommenteissa sopii kysellä minulta Piraattipuolueen kansanedustajaehdokkaan ominaisuudessa mitä huvittaa, ja vastaan mitä huvittaa. Mahdollista keuhkoamista voidaan tarvittaessa poistaa, koska tarkoitus olisi että täältä löytäisikin sitä itse substanssia.

Friday, December 17. 2010

Hyvitysmaksun todellinen luonne Posted by Mikko Rauhala in Culture, Finnish, Society at 13:58

Comment (1)
Trackbacks (0)

Hyvitysmaksun todellinen luonne

Tallennusmedioista maksettavan hyvitysmaksun luonne näyttäisi olevan monelle - eikä vähiten päättäjille - epäselvä. Ajankohtaisen keskustelun edistämiseksi tehkäämme perusasiat selviksi.

Teoriassa hyvitysmaksua maksetaan laillisesta yksityisestä kopioinnista. Se on veroluonteinen maksu siitä, että saamme laillisesti varmuuskopioida ostamiamme teoksia (paitsi jos ne ovat kopiosuojattuja), siirtää niitä erilaisiin soittolaitteisiimme, ja jopa kopioida itsellemme lainattuja alkuperäiskappaleita.

Hyvitysmaksun perusteena ei teoriassa ole laiton kopiointi. Kyseessä olisi tällöin huonosti kohdistuva kollektiivinen etukäteisrangaistus laittomasta toiminnasta, mikä istuisi oikeusvaltioperiaatteisiin varsin huonosti.

Mutta se teoriasta, mikä on tilanne käytännössä?

Käytännössä tekijänoikeuslakia on tiukennettu ja teoksia (erityisesti elokuvia) suojattu siten, että yhä vähäisempi osuus yksityisestäkään kopioinnista on enää laillista. Samaten käyttäjien kulutustottumukset ovat muuttuneet. Varmastikin esimerkiksi musiikin nettikauppojen hintoihin jo joka tapauksessa kuuluu oikeus tallentaa teos itselleen - eihän sitä muuten voisi kuunnella ollenkaan, ja kaupat toimivat usein myös maissa, joiden lainsäädäntöön ei hyvitysmaksujärjestelmää kuulu. Toisaalta suosiota saaneet streamauspalvelut kuten Spotify eivät edes tallenna ainakaan palvelusta riippumattomasti käytettäviä kappalekopioita käyttäjien levyille. Teorian mukaan olisi täysin luonnollista, että hyvitysmaksupotti tällaisen kehityksen johdosta pienenisi.

Kuitenkin maksupohjaa vaaditaan koko ajan kasvatettavaksi, vaikka perusteet näyttävät heppoisilta. Kuka oikeasti uskoo, että kovin moni tallentaa teratavuluokan ulkoisille levyille merkittävästi laillisesti kopioitua materiaalia? TV-tallenteilla se ehkä onnistuisi, mutta tallentavat digiboksit ovat jo aivan omassa hyvitysmaksukategoriassaan ja kattanevat valtaosan tällaisesta käytöstä. Kyllä ne erilliset levyt täyttyvät omien tiedostojen, valokuvien ja kotifilmien lisäksi pitkälti laittomasti hankitusta materiaalista jos ovat täyttyäkseen.

Käytännössä kyse onkin nykyään lähinnä laittoman kopioinnin sanktioinnista, kuten Keskustan kansanedustajat vieläkin suurempia maksupohjan laajennoksia kannattavan vetoomuksensa lopussa piratismiin vetoamalla jopa kautta rantain myöntävät.

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että hyvitysmaksut ovat tosiasiallisesti perusoikeuksien vastainen kollektiivinen rangaistus, ja silloin kun tätä ei puolivahingossakaan myönnetä, niiden olemassaoloa perustellaan valheellisesti.

Pitäisikö ihmetellä, ettei järjestelmälle oikein löydy kunnioitusta?

Allekirjoittanut on Piraattipuolueen kansanedustajaehdokas Helsingissä.

Thursday, December 16. 2010

Hyvitysmaksu edistää piratismia Posted by Mikko Rauhala in Culture, Finnish, Society at 23:43

Comments (0)
Trackbacks (0)

Hyvitysmaksu edistää piratismia

Noniin, mitä helvettiä siellä opetusministeriössä ja valtioneuvostossa on taas haisteltu?

Ns. hyvitysmaksuksikin kutsuttua tallennusmedioiden myyjiltä (ja sitä kautta ostajilta) perittävää suojelurahaa, jonka perusteet ovat lähtökohtaisestikin hyvin kyseenalaiset, on päätetty ruveta keräämään taas uusista vehkeistä. Koska eihän se nyt käy jos hyvitysmaksut tippuisivat ihmisten kulutustottumusten mukaan. Nousta tietenkin saavat, mutta aina kun laskevat, pitää kerätä hynkkyä yhä uusista asioista. Näppärää!

Maksua laajennetaan tällä erää kovalevyihin. Tosin vain ulkoisiin. Eikä liian pieniin tai suuriin, vaan just sopivankokoisiin. Alle 250 gigatavun levyt eivät kuulemma "juuri sovellu mediakäyttöön". Niin, toisin kuin vaikka 0,7 gigatavun CD-levyt, joista Teosto vetää välistä katetta enemmän kuin kukaan joka oikeasti tekee niiden valmistamisen ja myynnin eteen duunia.

Yli 3 teratavun ulkoiset asemat taas ovat kuulemma tarkoitettu lähinnä yrityskäyttöön. No, hienoa sinänsä että ihmisiä kannustetaan investoimaan piraattikamansa säilömiseen kerralla kunnolla. Mahtuupahan warettelemaan sitten vähän enemmänkin.

Sisäisiä levyjä ei tietenkään lasketa suojelurahan piirin, koska, öö, kukaan ei ole kertonut näille todellisuudesta vieraantuneille pelleille että kyseessä on lopulta täsmälleen samanlaiset levyt.

Ennustankin, että ulkomaisten verkkokauppojen markkinaosuuden lisäksi myös ulkoisten levykoteloiden ja irtolevyjen menekki kasvaa ensi vuonna huomattavasti. Markkinoille tuotaneen myös entistä helpommin asennettavia tyhjiä ulkoisia levykoteloita. Operaation ei nykyasemilla tarvitse välttämättä olla vaikeampi kuin kotelosta korkki auki ja levy liukuen paikalleen.

Maksun tuontia ulkoisiin levyihin perusteltiin sillä, että niillä kuulemma tehdään merkittävissä määrin yksityistä kopiointia. Kysyiköhän kukaan, onko se kopiointi tyypillisesti laillista. Nimittäin teoriassa hyvitysmaksua tulisi periä vain laillisesta kopioinnista.

Esimerkiksi elokuvien kopiointi on yleensä laitonta yksityiskäyttöönkin, kiitos teknisten suojausten ja Lex Karpelan. Samalla musiikkia ostetaan (silloin kun ei wareteta) yhä useammin verkkokaupasta, jossa johan on perhana jos oma tallentaminen ei kuulu hintaan, kun sitä ei voi muuten käyttääkään. Tai streamataan netistä, jolloin paikallista (ainakaan palvelusta erillään käyttökelpoista) kopiota ei useinkaan jää. Että voiskohan se laillisen yksityisen kopioinnin hyvitysmaksun tippuminen johtua millään siitä, että sitä ei vaan nyt enää harrasteta laillisesti yhtä paljon kuin ennen, kiitos vaan yksipuolisten tekijänoikeuslakien lobbareille?

Tietysti teoriasta viis, moni suojelurahan puolestapuhujakin myöntää että haluaa rahaa laittoman kopioinnin aiheuttaman mielipahan, eikun "vahingon" takia. Toki papereissa valehdellaan että kyse olisi jostain muusta kuin kollektiivisesta rangaistuksesta, mutta kyllä kaikki tietävät, miten asiat oikeasti ovat. Tällaiset yleisesti tunnetusti valheellisella pohjalla olevat säädökset eivät myöskään voi olla vaikuttamatta lainkuuliaisuuteen haitallisesti.

Tilanteen ollessa tämä, ei päätös voi merkitä muuta kuin piratismin suosion ja yleisen hyväksynnän kasvua entisestään. Kun kerran rahaa kupataan mediamafian taskuun aina vain lisää ja keinolla millä hyvänsä, niin katsotaan oikeutetuksi hankkia sille sitä vastinettakin. Eli tehdä niitä rikkeitä joista jo faktisesti rangaistusta maksetaan.

Ikävästi tällaiset päätökset myös polarisoivat muuta väestöä luovia ammatteja vastaan; kuka voisikaan kunnioittaa milloin minkäkin hätävaleen turvin lompsalla alvariinsa ramppaavaa puliveivaria? Aktiivisesti hyvitysmaksuja lobanneet siipiveikkoartistit toki ansaitsevatkin kaiken haalimansa lisähalveksunnan, mutta hei, te muut siellä: koko ammattikuntanne mainetta vedetään lokaan, mikä ei voi olla sille pitkällä tähtäimellä eduksi. Herätkää jo barrikadeille, vai onko todellakin niin ettei selkärankaa löydy luovilta aloilta kuin nimeksi?

Helvetti, sanoisivat edes suoraan että "me nyt vaan halutaan lisää rahaa meille ja/tai meidän kavereille, ja tällä kertaa lisäveroarvonnan kohteeksi osuivat kovalevyt/maitopurkit". Jotain rajaa valheille.

Allekirjoittanut on Piraattipuolueen kansanedustajaehdokas Helsingissä.

« previous page (Page 1 of 8, totaling 116 entries) next page »