Tämä ei varmastikaan ole se tavallinen tarina, vaikka tosi onkin. Tarinan moraalinen opetus ei tästä kuitenkaan vähemmän validiksi muutu.
Olipa kerran Kiltti Poika. Kiltti Poika oli opetettu jakamaan asioita kavereidensa kanssa, koska se oli kilttiä. Poika tekikin näin mielellään, kunnes vaikutuksille alttiina varhaisteininä hän tutustui tekijänoikeuksiin.
Tästä pitäen Kiltti Poika ei enää paljonkaan jakanut tekijänoikeuden alaisia tuotteita, vaikka ehkä joskus epähuomiossa tai sosiaalisen paineen alaisena; oli hankalaa ja ristiriitaista olla olematta kiltti jollekulle, joka olisi halunnut Kiltin Pojan jakavan jotain kanssaan. Mutta tämän oli nyt opetettu olevan Väärin, joten poika vastusti houkutusta parhaansa mukaan.
Näin Kiltti Poika kasvoi teini-iästä ohi, oppien monia asioita maailmasta ja ajattelusta. Kiltti Poika osti yhä kiltisti viihteensä kaupasta, eikä hypännyt vertaisverkkokelkkaan muiden mukana, vaikka verkottuikin useimpia muita aikaisemmin.
Sitten Kiltin Pojan maailmankuva järkkyi: Yhdysvalloissa hyväksyttiin vastoin Kiltin Pojan kilttejä odotuksia Digitaalisen Vuosituhannen Tekijänoikeuslaki. Vapauden luvatun maan uusi laki rajoitti entiseen nähden peruskansalaisten oikeuksia, jopa sananvapautta, merkittävästi. Kiltti Poika joutui pohtimaan aiempia käsityksiään aivan uudessa valossa.
Kiltti Poika totesikin, että teollisuus, jota hän oli tukenut, ei ehkä ollutkaan yhtä kiltti kuin hänelle oltiin annettu ymmärtää. Tarkemmin asiaan tutustuttuaan Kiltti Poika myös havaitsi, ettei teollisuus juurikaan pitänyt huolta edes artisteistaan, joita Kiltti Poika olisi kyllä halunnut tukea. Kiltin Pojan rahat olivatkin menneet pitkälti kansalaisoikeuksien tallomiseen, eikä Kiltti Poika uskonut että tämä rajoittuisi Yhdysvaltoihin.
Kiltti Poika päättikin tästä pitäen välttävänsä valtavirran mediayhtiöiden tuotoksista maksamista parhaansa mukaan. Pienempiä, perusoikeuksien vastaiseen kampanjointiin osallistumattomia tekijöitä Kiltti Poika yhä tukisi, erityisesti jos näiden työt olivat luvan kanssa nautittavissa ilmaiseksikin. Digitaalisilla RajoitusMenetelmillä rampautettuja tuotteita Kiltti Poika ei kuitenkaan ostaisi koskaan.
Päätöksestä seurasi Kiltille Pojalle moraalinen pähkinä: jos hän ei kuitenkaan ostaisi valtavirtaviihdettä, olisiko sitä sitten väärin hankkia maksutta, ketään vahingoittamatta jakaen? Kiltti Poika päätteli, ettei korkea kulutusmoraali ja halu olla tukematta perusoikeuksien tallomista ollut mitenkään riittävä syy sulkea ketään ulkopuolelle valtaosasta kulttuuriperintöämme. Enää ei Kiltti Poika myöskään kokenut ristiriitaisia tunteita kavereidensa auttamisesta kivoja asioita heidän kanssaan jakaen.
Aika kului, ja Kiltin Pojan epäilykset vahvistuivat tosiksi: kansalaisoikeuksia tallottiin artistin nimissä joka puolella maailmaa, välillä pahemminkin kuin Vapauden maassa alunperin. Kiltti Poika vastusti tätä kehitystä parhaansa mukaan, mutta vallanpitäjät eivät olleet oppineet maailmasta yhtä paljoa kuin Kiltti Poika, ja teollisuudella oli paljon rahaa jolla hämärtää asioita. Kilttiä Poikaa harmitti, että osa siitä rahasta oli tullut häneltä.
Näin Kiltistä Pojasta tuli Paha Setä.
