Muusikoiden maineen mustamaalaamisjärjestö Teosto
esittää jälleen ns. hyvitysmaksuna tunnetun rahastusautomaatin laajentamista kännyköihin ja jopa USB-muistitikkuihin ja -levyihin.
Epäilemättä näitä laitteita käytetään kaiken muun ohessa myös musiikin tallentamiseen, mutta eräs kysymys Teostolta jää helposti vähemmälle huomiolle: Käytetäänkö niitä — saati hyvitysmaksun piirissä jo olevia tallennusvälineitä — enää juurikaan
lailliseen yksityiskopiointiin?
Kysymys on oleellinen siitä syystä, että hyvitysmaksu on vastine nimenomaan laillisesta kopioinnista. Tämä taas on erityisesti Lex Karpelan myötä vähentynyt huomattavasti: Nykyään kaikki netistä ilman tekijänoikeuden hallinnoijan lupaa ladattu aineisto on myös laitonta. Samoin laittomia ovat kaverilta muista kuin originaalikappaleista tehdyt kopiot, puhumattakaan digitaalisilla rajoitusmenetelmillä (DRM) raiskattujen teosten kopioista.
Musiikin laajamittainenkaan laiton kopiointi jollekin medialle ei ole älyllisesti rehellinen peruste hyvitysmaksun keräämiselle ko. mediasta. Kuitenkin hyvitysmaksuja yritetään kerätä yhä laajemmin, vaikka yhä pienempi osuus kopioinnista on laillista.
Tekijänoikeusteollisuudelta tällainen kusetus ei ole tietenkään mitään uutta; moninkertainen laskutus on alalla normi. Täytyy siis vain toivoa opetusministeriön heräävän tähänkin epäkohtaan. Epäilemättä hyvitysmaksun uudelleenmäärittely rehellisesti rangaistusmaksun luonteiseksi olisi paikallaan, tietenkin säilyttäen teollisuudella mahdollisuus kerätä piraateilta rahat pois myös oikeusteitse.
(Tämä artikkeli on julkaistu myös
Piraattipuolueen blogissa.)
