Rastimon blogin kommenteissa lähestyttiin ongelman ydintä erityisesti kotimaisen elokuva-alan osalta, ja laitanpa sinne rustaamani kommenttini myös tänne: kotimaiselle, erityisesti suomenkieliselle elokuvalle nyt vain on hyvin rajallisten markkinat siinä missä kansainvälinen teollisuus porskuttaa riippumatta laittomasta kopioinnista. Yksityishenkilöiden välisen kommunikaation laajamittainen rajoittaminen (voimassaolevan lain mukaan) ja sen yhtä kattava kyyläys rajoitusten valvomiseksi (monien vahvoja tekijänoikeuksia puolustavien tahojen visioiden mukaan) ei poista tätä perusongelmaa mihinkään, vaan aiheuttaa vain suuren joukon muita epäkohtia (esim. sananvapauden, yksityisyyden, oikeusvarmuuden, oikeuden edessä tasavertaisuuden ja yleisen lainkuuliaisuuden laskun muodossa).
Kestävästi kotimaisen elokuvan huonoon tuottavuuteen voidaan nähdäkseni suhtautua noin kahdella tavalla (joista minulla ei oikeastaan ole selvää henkilökohtaista suosikkia):
1) Jos ei kerran ole maksajia, niin sitten ei vain ole markkinoilla kysyntää ja se siitä. Ei kenenkään ole pakko tehdä kotimaista elokuvaa ja ottaa niitä riskejä joita yrittäjyys tuo mukanaan. Jos kuitenkin kalahtaa, niin Suomessa on kohtuullinen turvaverkko.
2) Jos poliittisesti halutaan suurempi määrä kotimaista elokuvaa kuin mitä vapailla markkinoilla on kannattavaa tuottaa, tuetaan kotimaista elokuvaa suoraan — mitä jo toki tehdäänkin, mutta määrät nyt ovat aina muutettavissa. Mahdollisesti osa tuesta voisi olla lainana, jota ei tarvitsisi maksaa takaisin mikäli leffasta ei irtoa tuloja (ehdot tähän pitäisi kuitenkin määritellä tarkasti väärinkäytösten välttämiseksi).
Suurempi suora tuki voi näyttää aluksi kalliilta, mutta verrattuna ainakin nykyisenlaajuisen tekijänoikeusjärjestelmän ylläpidon ja valvonnan niin taloudellisiin kuin yhteiskunnallisiinkin kustannuksiin se puolustaa paikkaansa parempana ratkaisuna pienten kielialueiden kulttuurituotannon kannattamattomuuden ongelmaan.
Ks. tekijänoikeusjärjestelmän kustannuksista tarkentavasti esim.
What We Lose When We Embrace Copyright (valtaosin globaalisti sovellettavissa jenkkinäkökulmastaan huolimatta) ja laajempana peruspohjateoksena edellisenkin viittaama
Against Intellectual Monopoly.
